Neljän tunnin varusteiden etsimisen ja besnakanisterien täyttelyn jälkeen sain kuin sainkin bussin romun liikkeelle. Renkaat ja runko ehjänä muut hajonneen punasta vilkkuen tiesin että jos bussi edes koskettaa liikennemerkki yms kerrostalon seinää niin koko paska räjähtää taivaan tuuliin vieden minut mukanaan.
Sain pikku bussin ulos Chernosta pohjoista tietä pitkin. Minun oli kuitenkin heti pysähdyttävä rauhalliselle
bensa hanalle Chernon luoteiskukkulalle. Matkani sieltä jatkui 60l bensaa viisaampana Vysotan kautta Mogilevkaan. Tarkoitukseni oli tätä kautta päästä Vyshnoueen ja määränpäähäni "tarkoin valittuun puskaan" lähellä kivitelttakukkuloita.
Tie Mogilevkaan oli mutkainen ja jyrkkä. Linja-auto suoriutui 270 asteen tien koukeroista muutamalla 5 piste käännöksellä. Mogilevkaan päästiinkin turvallisesti, mutta tie muuttui siellä ajokelvottomaksi. Zombien kasvavan määrän takia jouduin kiireesti vaihtamaan off-road ajoon Mogilevkan itäisiä niittyjä pitkin jossa muuan puu pysäytti matkan teon. Jälkeenpäin tarkasteltaessa pieni mäen nyppylä puun juuressa tarrasi ikävästi linjuriparan pohjapanssariin estäen tyysti kaikenlaiset etenemisyritykset.
Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen. Reippaana partiolaispoikana heitin flaren linja-auton katolle ja seurasin zombien palaverin alkamista uuden kirkkaan valonlähteen lähistöllä. Kun zombeja oli tarvittava määrä bussin kupeessa napakka olkapään liike riitti lennättämään kranaatin bussin alle. Keskiyön aikaan ei suurempaa valonlähdettä samalla serverillä tuskin siihen aikaan oli. Koko Moglievka oli valaistuna kuin hamput opiskelija Anteron vaatekomerossa.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti