Keskiviikon ja Torstain välinen yö, aika lähellä keskiyötä. Pimeys on ajanut suurimman osan pelaajista unten maille, mutta yöllä liikkuvatkin ne karskeimmat saalistajat. Kuten Eero ja Teemu.
Eero oli juuri pari minuuttia sitten palannut reissultaan viereiseen kaupunkiin. Kuskihan ei tunnetusti syki, mutta maailmanlopun jälkeisessä maailmassa kaivataan ensin kulkuneuvoja ja nämä kulkuneuvot kaipaavat vielä varaosia ennen liikkeelle lähtöään. Eli kuskihan kantaa sekä sykkii. Mikä vääryys.
Katseeni kampaili eteeni avautuvaa niittyä L85A2 AWS:n lämpötähtäimen läpi. Se kiinnittyi hetkeksi vasemmalla, ehkä 300m päässä laiduntavan pässin valkoiseen siluettiin - ja sitten siitäkin vielä vasemmalla olevan metsänrajan läpi liikkuvaan ihmishahmoon! Ilmoitin Eerolle pelaajasta ja vaihdoin aseeni kiikarikivääriin. Heppu osasi hommansa. Chemlight kädessä nyt NV gogglesien läpi näkyvä hahmo oli alhaisen pelaajamäärän omaavalla servulla, pilkkopimeässä, liikkumassa kohti pässiä. Paikka oli syrjäinen, eikä hän edes käyttänyt teitä. Selvästi zombieita vilisevän Venäjän osavaltion veteraani, karpaasi jonka näkeminen miltei herätti ylpeyttä.
Eeron konfirmoitua näköyhteyden pelaajaan, ilmoitin avaavani tulen ja kävin toimeen. Ensimmäinen laukaus ei ollut fataali. Henkilö rupesi pinkomaan villitysti siksakkia kohti etuoikeatani. Juuri oikeaan suuntaan, juuri oikeat liikkeet tarkka-ampujan tulelta suojautumiseen. Menosuunnassa oli harjanne jonka taakse näköyhteys katkeaisi, sekä vielä pusikkoa sekä muutama puu jotka auttaisivat nopeasti hädästä. Tämä kaikki sinisen chemlightin valossa.
Hahmo hävisi koivun lehvuston taakse tähtäimeni ennakoidessa liikettä.Harjanne läheni. Laukaus. Hiljaisuus. Hetki.
Eero kävi konfirmoimassa tapon tieltä jolle ruumis kaatui, ja totesi hahmon tosiaan olleen vanha tämän varustelusta päätellen. Varustelusta joka nyt palvelisi muutamaa tuntia aiemmin aloittanutta FPS-guruamme.
-- "Käy sä luuttimassa, mä suojaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti