Perjantai aamuyö ja pitkään odotettu Norh-West Airfield retki.
Kun aamun ensimmäiset auringonsäteet koittivat horisontin takaa, Päätti sorsa lähteä yksin Aamuiselle patikkareissulleen noin 3:30AM Chernogoskin aikaa.
Ensitöikseen tarkastin kaksi Standia, joista löytyi tyhjän repun pohjalle pari lipasta AK Kobraan.
Alkutöikseen etenin kovin varovaisesti lähestyen Kabaninoa lännestä päin, tarkoin etsien kanssakävelijöiden varalta, Ketään ei kuitenkaan näkynyt, Aamuhämäräkin on vielä mahtava, joten ei vihamieliset zombitkaan olleet minusta kiinnostuneita.
NW-Airfieldiä lähestyessäni eteläisestä päästä, olin erittäin varovainen muiden varalta, muutaman minuutin ajan tarkastelin tilannetta zombien tai pelaajien varalta, Mitään ei näkynyt, kenttä todettu turvalliseksi lähestyä.
Paljon kauhutarinoita kuulleena päätin lähestyä eri varivoisesti lentohalleja idästä käsin. Päätin otta jalat alleni ja juosta sivua pitkin sisälle ja eliminoida seuranneet zombiet. Hallista toiseen ryömien ja välttäen suurimman osan zombieista, Huomatakseni sain ettei sieltä löytynyt juuri muuta kuin tyhjiä purkkeja ja soihtuja.
Ensimmäinen Isompi torni oli helppo lähestyä ryömien ja juosten, Sain kiivetä katolle ja kiikaroida kaiken varalta muilta selviytyjiltä, sillä rupesi olemaan jo kovin valoisaa jolloin paljaalla silmälläkin näki jo 1km päähän. Onnekseni sain todeta ettei vieläkään ole ketään näkyvillä. Koitti aika siirtyä Lennonjohto torniin, minun ja tornin välissä oli noin 10 Zombia, en tohtinut juosta. Sain kiinnitettyä muutaman zombien huomion savukranaatein, Näin onnistuin ryömimään jäljelle jääneiden välistä Lennonjohto torniin.
Löysin portaiden alta Paperiin käärityn vaatenipun, ilmeisesti joku on juuri äskettäin käynyt täällä, sillä paketista löytyi tavalliset siviilin vaatteet( Kyseiset voi saada vain kun pelaaja vaihtaa Ghillian / Camo vaatetuksen ). Nyt tuli erittäin arveluttava olo ja tunne että joku seuraa kaukaisilta kukkuloilta.
Tarkkaampujan pelossa päätin odottaa hieman, ja edetä ryömien miehistön barakkitiloihin, joista parhaimmat varusteet löytyvät, Matkaa oli siis noin 250m, hidastahan se oli, mutta kannatti, sain kauan etsimäni DMR:n. Ahneus iski ja päätin logata ulos odottaakseni uudelleen spawnauksen. Tullessani takaisin huomasin lattialla lojuvan singon, teki mieli kokeilla mutten uskaltanut. Viereisestä huoneesta löysin itselleni M16A4 ACO. Ryömiessäni ulkoovelle, huomaan reilun 50m päässä barakin oven edessä jonkun ruumiin, Alueelle on saapunut tarkka ampuja. En kyennyt vastustamaan ruumiin tarkistusta, löytyi Entrenching Tool(Käytetään hiekkamuurien rakentamiseen).
Tutkittuani ruumiin, oli aika ottaa jalat alle ja juosta niin pitkälle pohjoiseen ja lujaa kuin suin vain mahdollista.
En tohtinut enää palata kentälle hakemaan ruokaa, vaikka rupesi kovasti jo hiukomaan, päätin jatkaa pakomatkaa ja hankkia ruokaa pakomatkallani. Noin 15-20min juostuani karkuun kävin kolusin kaikki kojut lävitse etsien ruokaa, sillä ei eläimen eläintä näkynyt lähimainkaan. mitään ei löytynyt.
Käväisin matkalla tarkistamassa Bashnya kukkulalla josko olisi mönkijä paikalla, jolla pääsisin nopeasti ruuan pariin, ei löytynyt.
Vasta Lopatino:n NE suunnasta havaitsin 500m päästä lehmän, päätin ottaa siitä itselleni tukevan aamupalan, päästessäni noin 20m etäisyydelle, kaivoin revolverini esiin ampuakseni, juuri tähdätessäni lehmä katoaa tyystin, jätten nuolemaan näppejäni. Hysteria ja paniikki iskee. Ruoka oli jo punaisella.
Juuri kun ruoka rupesi vilkkumaan, löysin jäniksen. leikkasin lihaa ja lähdin lihasta onnellisena juoksemaan puita kohti, kunnes huomaan että unohdin laittaa lihakimpaleen reppuuni, etäisyyttä oli jo lähemmäs 200m, Pakokauhu valtaa tilanteen, paniikissa haravoin koko alueen munat turpeessa. Vihdoinkin löydän lihani. Nuotion toivossa menen lähimmälle puulle ottaakseni poltin puuta, ei, ei se onnistu, pitää olla metsässä saadakseen puita. Lähimpään metsään on noin 1km, Taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa, sillä olin jo kuulevinani nälkäkuoleman. Juurikuin olin kuolemaisillani nälkään, saavuin kuin saavuikin metsänlaitaan ja sain syötävää.
Tarpeeni tyydytettyäni jatkoin onnellisena matkaa, Päätin tarkistaa matkallani Vybor kylän, josta sain paljon kivaa tavaraa, kuten Teltan. Lähestyessäni supermarkettia, alkaa iso ryhmä zombieita jahtaamaan, päätän juosta takaoven kautta sisään ja eksyttä, Päästyäni sisään, huomaan että joku on asettanu takahuoneen poikki piikkilangan joka esti pakoni, Armoton selviytymis kamppailu alkoi, selvisin kuin selvisinkin isoimmitta vahinkoja. Tarkastaessani tarkemmin, koko marketti oli vedetty piikkilangalla umpeen. En tohtinut jäädä paikalleni pidemmäksi aikaa.
Retken viimeinen etappi alkakoon. Rupesi kovin väsyttämään ja päätin lähteä kohti leiriä, edeten kuitenkin puulinjaa, sillä kanssaihmisiä oli jo tuolloin liikenteessä. Puulinja vei suoraan Veresnik:in kukkulalle joka on erittäin sakea ja vaikeanäköinen paikka josta löytyi kasa aseita ja POLKUPYÖRÄ !!!!
Pompein ilosta ja hyppäsin pyörän selkään, Lasketellessani erittäin jyrkkää mäkeä alas, sain huomata ettei pyörän jarrut pidä niin jyrkässä mäessä, vauhti kiihtyy ja ylittää 30km/h, pyörää on vaikea ohjata ja vältän monet kivet ja puut vain viimetipassa.
Loppumatka leirille sujuikin rattoisasti, Takaisin leirille saavuin noin 8:00AM Chernogoskin aikaa(aikaa vierähti noin 4½tuntia, Pieni aamulenkki vain :).
Vihdoinkin pääsen petiin näkemään märkiä unia singoista, Ghilliestä, NV-Goggles, ATV stä jne........
Kirjoittanut Selviytyjien päiväkirjaan : sorsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti